Villa Vuoranta avautui kesällä 2023 ja minä Henna, aloitin geronomin tehtävässä syyskuussa. Kaikki toimintamme perustuu elämänilon toimintafilosofiaan ja elämäniloa on mahtunut tähänkin vuoden alkuun runsain mitoin.
Olen kasvanut perhekeskeisessä ympäristössä, jossa eri sukupolvet ovat viettäneet yhdessä elämää asumalla saman katon alla ja samassa pihapiirissä. Muistan lapsuudesta, kuinka isoisoäiti vietti kanssani päivisin aikaa ja kuinka hänen elämänsä loppuvaiheessa häntä hoidettiin meillä kotona. Ylä-asteella työelämään tutustumisjaksolla menin muistisairaiden palvelukotiin, jonka ansiosta päädyin opiskelemaan lähihoitajaksi. Halusin nimenomaan erikoistua vanhustyöhön ja tiesin jo lähihoitajaopintojen aikana, että minua kiinnostavat geronomiopinnot. Tein kuitenkin lähihoitajan töitä yli 15-vuotta erilaisissa ikääntyneiden toimintaympäristöissä ennen kuin aloitin geronomiopinnot. Minulle tärkeitä teemoja ovat ikääntyneiden osallisuus, yhteisöllisyys, voimavaralähtöisyys, kohtaaminen ja ikääntyneiden toimijuus. Seuraan aktiivisesti alan kirjallisuutta, tutkimuksia ja olen kiinnostunut alaan kohdistuvasta kehittämistyöstä. Olin todella ilahtunut, että Päiväkumpu haki nimenomaan geronomia töihin, sillä geronomi ei ole vielä niin tunnettu, kuin esim. sairaanhoitaja tai lähihoitaja.
Olen seurannut elämänilon toteutuneita hetkiä hoitokodeissamme ja käynyt tutustumassa toimintaamme myös muissa yksiköissä. Olen saanut olla monessa yksikössä mukana luomassa elämäniloa asukkaillemme. Elämänilon tiiminvetäjän jäätyä eläkkeelle, on luonnollinen hetki astua elämänilon tiimin vetovastuuseen. Geronomin osaamiseen ja tehtävänkuvaan elämänilo kokonaisuutena istuu luontevasti.
Geronomin silmin sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys
Sosiaalisen vuorovaikutuksen matalaa tasoa voidaan verrata olevan terveydelle yhtä haitallista kuin alkoholismin (Simola 2010). Sosiaalinen vuorovaikutus tai sen vähyydestä puhuminen on tärkeä aihe ja samaan aikaan hyvin ajankohtainen. Helsingin Sanomien Etiikan laboratoriossa -artikkelissa tutkija Jari Pirhonen käsitteli tätä teemaa, käyttäen termiä sosiaalinen kuolema. Hän kuvailee sosiaalista kuolemaa niin, että ihmistä vältellään, hänen ohi puhutaan eikä vierelle pysähdytä. Asiat, joista ihminen saisi elämäniloa, ei hänellä ole ketään auttamassa tai tukemassa siihen.
Elämänilo, elämän mielekkyys, toimintakyvyn vahvistaminen ja yhteisöllisyyden sekä sosiaalisten verkostojen tukeminen arjessa ovat erinomaisia keinoja edistää hyvää elämää ikääntyessä (Kurki 2007). Sosiokulttuurisen innostamisen lähtökohtana toimii ikääntyneen omannäköinen elämä, elämänmielekkyys ja jokaisen yksilön omat mielenkiinnon kohteet. Menetelminä voidaan käyttää kaikkia luovia toimintoja, kuten mm. musiikkia, muistelutyötä, kuvallista ilmaisua, kirjallisuutta, draamaa ja tanssia. Ikääntynyt voi kaivata keskusteluporukkaa, liikunnallista toimintaa arkeensa tai yhtä lailla pelihetkeä toisten kanssa.
Arjessa sosiokulttuuriset ja toiminnalliset menetelmät voivat toimia tukemassa hoitotyön lääkkeettömiä hoitokeinoja, erityisesti muistisairaiden ikääntyneiden kohdalla tuomalla esiin psykososiaalista hyvinvointia ja elämänlaatua lisääviä ratkaisuja.
Miten osallisuutta ja sosiaalista vuorovaikutusta voidaan edistää?
Ryhmätyöskentelyssä esiin nousee osallisuuden merkitys ja kokemus, yhteisöllisyys, sosiaalisuuden tukeminen, voimaantuminen ja yksinäisyyden tunteen lievittyminen. Yksilötyöskentelyssä osallisuuden merkitys on läsnä, kuin myös voimavaralähtöinen työskentely sekä ikääntyneen voimaantuminen. Yksilötyöskentelyn tavoitteena voi olla esimerkiksi mielen hyvinvoinnin tukeminen, muistikuntoutus tai toimintakyvyn tukeminen tai kuntoutus spesifisesti. Yksilö- ja ryhmätyöskentelyssä on tärkeää ikääntyvien kanssa, että työskentely lähtee heidän omista voimavaroistaan, osallistumisen ja kuulluksi tulemisen tukemisesta.
Yksilöllisiä palveluita asukkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen
Arjessa työn suunnittelu näyttäytyy ikääntyvien kanssa keskustelemalla heidän mieltymyksistään, tarpeistaan ja toiveistaan. Elämänilon-taulu toimii moniammatillisen tiimin työskentelyn kehyksenä, jonne on helppo kerätä tietoa asukkaalle merkityksellisistä asioista sekä kiinnostuksen kohteista. Asukaskokouksissa asukkaat pääsevät tuomaan esille mielipiteitään ja toiveitaan sekä tulevat itse kuulluiksi. Näillä arkisilla keinoilla jokainen pääsee itse osallistumaan palvelunsa kehittämiseen, asettamalla tavoitteita itselleen ja palvelulleen, suunnittelemalla toteutusta ja arvioimaan palvelun laatua omien voimavarojensa mukaisesti. (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023).
Asukas tulee nähdä yksilönä ja henkilökunnan ammattitaitoista ohjausosaamista on osallistaa ja voimaannuttaa asukasta hänen itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen. Tämä voi näyttäytyä esimerkiksi sillä, että asukas ei halua osallistua ryhmätyöskentelyyn, mutta nauttii yksilötyöskentelystä. Tai hän ei halua osallistua tietynlaiseen toimintaan, jolloin osataan tarjota hänelle itselleen mielenkiintoista toimintaa.
Työssäni koen merkitykselliseksi sen, että saan olla mukana elämänilon hetkissä ikääntyneiden rinnalla kulkijana. Elämänilon tuottaminen on meidän kaikkien tehtävä, toisinaan se rakentuu hyvinkin pienistä arkisista asioista ja välillä tavoittelemme ikääntyneiden suurimpiakin unelmia luovia menetelmiä hyödyntäen.
Kevät terveisin,
Henna Rosenberg
Geronomi
Villa Vuoranta
Kiinnostuitko asumisesta Villa Vuorannassa? Lisätietoja saat täältä.
Lähteet:
Etiikan laboratoriossa. Jari Pirhonen 2023. Artikkeli
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009839207.html
Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5457-1
Kurki, L. 2007. Innostava vanhuus. Sosiokulttuurinen innostaminen vanhempien aikuisten parissa. Helsinki: Oy FINN LECTURA Ab
Simola Kaisa 2010. Tutkimus: ihmissuhteiden puute yhtä haitallista kuin alkoholismi.
