Irma Väätäinen on tehnyt huikean uran sairaanhoitajana. Hän haluaa herätellä sairaanhoitajia näkemään oman alansa tarjoamat mahdollisuudet.
Teksti Mari Schildt Kuva Leena Koskela
Hetki, jolloin Irma Väätäisellä syntyi kipinä sairaanhoitajan uralle, on hänellä edelleen kirkkaana mielessä.
– Ensimmäinen muistoni elämästä on mummoni kuolema. Äiti oli hoitanut mummoa kotona. Se hellyys, rakkaus ja hyvänäpito piirtyi mieleen. Kun kuoleman hetki tuli, se oli kaunis ja koskettava, hän kertoo.
Nurmeksessa syntynyt Väätäinen sairasteli lapsena itsekin, ja ihastui samalla sairaanhoitajiin. Hän valmistui sairaanhoitajaksi Joensuussa vuonna 1971, kun alaa vaivasi työttömyys.
Työurasta tuli monipuolinen ja haastava. Väätäinen työskenteli muun muassa osastonhoitajana, ylihoitajana, sairaanhoitajien opettajana, tulosyksikön johtajana, toimitusjohtajana sekä ylitarkastajana ammattikasvatushallituksessa, jossa hän kehitti keskiasteen koulutusta.
Työn rinnalla kulki jatkuva opiskelu, sillä Väätäistä ajoi halu oppia lisää, ja häntä kiinnostivat alan uusimmat virtaukset. Maisterintutkinnon jälkeiset jatko-opinnot Kuopion yliopistossa jäivät kesken, kun työn imu tempaisi hänet vielä kerran uuteen.
– Vuonna 2001 toteutui pitkäaikainen unelmani, kun pääsin kahden sisareni kanssa perustamaan omaa hoitokotia Helsingin Vuosaareen.
Tällä hetkellä Päiväkumpu-yhtiö toimii jo kuudessa yksikössä, ja toimialoja ovat hoitokodit, kotipalvelut, päivätoiminta, palveluasuminen ja ravintolatoiminta.
– Ei ole tullut mieleen, että jollain muulla alalla olisi ruoho vihreämpää. Taloudellisesti tämä ei ole ollut kultakaivos, mutta onhan ollut älyttömän antoisaa, hän hymyilee.
Väätäinen on tottunut tarttumaan kehittämiskohteisiin, ja niin hän tekee edelleen.
– Meillä Suomessa on haasteita muun muassa johtamiskoulutuksen kehittämisessä. Onko alan johtamiskoulutus riittävän hyvin rakennettu ja testattu erilaisissa konteksteissa? Kokeiluja ja tutkimuksia ei näy kovin paljon.
Väätäinen on usein pohdiskellut myös sairaanhoitajan työn sisältöä ja rakennetta.
– Onko menty nyt liikaa siihen, että sairaanhoitajat turhautuvat, kun he tekevät paljon samaa perustyötä kuin lähihoitajatkin? Yleisesti ottaen samasta työstähän halutaan maksaa samaa palkkaa. Kuitenkin sairaanhoitajat on koulutettu suunnittelemaan, ohjaamaan ja johtamaan työtä. Pitäisikö sairaanhoitajien suunnittelu- ja johtamisvastuuta korostaa nykyistä enemmän, koska he kuitenkin ovat usein monen työryhmän ja tiimin sielu ja selkäranka? hän kysyy.
Väätäinen on miettinyt, onko lähihoitajan tutkinnosta tullut eräänlainen välivaihe matkalla sairaanhoitajaksi. Hän kertoo jutelleensa äskettäin sairaanhoitajaopiskelijan kanssa, jonka 60 opiskelijan vuosikurssilta puolet oli lähihoitajia.
– Liittyykö alamme ongelmiin myös se, että lähihoitajat eivät viihdy tarpeeksi ammatissaan ja haluavat siksi sairaanhoitajakoulutukseen? Sehän on aivan eri ammatti, mistä kertoo myös se, että hyvitykset lähihoitajakoulutuksesta ovat aivan minimaaliset sairaanhoitajan opinnoissa. Tuleeko tästä turhaumia sairaanhoitajiksi opiskeleville lähihoitajille, kun siellä on pohjalla toinen ammatti, joka on tavallaan mitätöity, hän pohtii.
Väätäinen on omalla urallaan malliesimerkki siitä, mihin hän haluaisi kannustaa muitakin.
– En tiedä toista alaa, jossa pystyisi tällä tavalla menemään niin moneen haasteelliseen tehtävään. Katsoi sitten vertikaalisesti tai horisontaalisesti, on varaa valita vaikka mitä ja kehittyä vaikka kuinka pitkälle.
Eikä hänen mukaansa haittaisi sekään, että käännettäisiin näkökulmaa yhteisöllisempään suuntaan.
– Ei niin, että jokainen miettii, onko tämä parasta juuri minulle, ja sitä, mitä minä olen tullut hakemaan. Jos sen sijaan katsottaisiin yhdessä, mitä tästä saisi aikaiseksi. Tehtäisiin porukalla parempaa, Väätäinen ehdottaa.
Irma Väätäinen, 73
Koulutukseltaan terveydenhuollon maisteri ja sairaanhoitaja.
Toimii Hoitokoti Päiväkumpu Oy:n hallituksen puheenjohtajana.
Asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluu mies ja kaksi lasta.
Harrastaa lastensa perheiden tukemista, Lions-toimintaa, lukemista ja puutarhanhoitoa.
Motto: Eletään ja tehdään työtä yhdessä ilon kautta!
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Sairaanhoitaja-lehdessä 6/2022.
