Kukapa olisi osannut arvata maaliskuun alussa, että muutaman päivän päästä tulet olemaan keskellä epidemia-aluetta ja koko maailmaa muuttuu. Kauan odotettu perheen laskettelureissu sai yllättäviä piirteitä, kun Suomesta alkoi kuulua viestiä Itävallan Tirolin kohteiden luokittelemisesta epidemiakohteeksi. Hämmentäviä tilanteita on mahtunut päiviin sen jälkeen, aina ensimmäisistä hetkistä Suomen paluun jälkeen. Suomessa tilanne koronan suhteen oli muuttunut staattisesta epätietoiseksi ja arvailujen/spekulaation sävyttämäksi, jossa uudet tilanteen tuomat rajoitteet ja toimintaohjeet alkoivat ohjaamaan työskentelyä. Perheemme tilanne muuttui yhdessä yössä työ/koulukykyisistä ihmisistä karanteeniin ohjatuiksi. Tämän linjauksen jälkeen etätyöskentely onkin ohjannut jokaista perheenjäsentämme.
Kahden viikon kotikaranteenin aikana kaikki arjen tukipilarit tanssitunneista aina jalkapallotreeneihin loppuivat. Aiemmista arjen perusrutiineista, esimerkiksi kaupassa käynnistä ja muista asiointikohteista tulikin osa suurempaa suunnitelmallisempaa kokonaisuutta, jonka organisointiin tuntui kuluvan aikaa ja energiaa. Koomisilta tilanteiltakaan ei vältytty, kun kaikki opettelivat selviytymään uusista haasteista. Jopa iäkäs koiramme alkoi muutaman päivän jälkeen olla maitohapoilla, kun päivät alkoivat muistuttaa toinen toistaan eikä normaalia omaa aikaa enää vaan ollut.
Ikäihmisten yksikön johtaminen etänä oli haastavaa, varsikin, kun jaksoa edelsi loma. Ikävä yksikköön oli kova ja huoli ikäihmistemme terveydestä ja hyvinvoinnista suuri. Myös huoli henkilökunnan jaksamisesta ja osaamisesta poikkeustilanteessa kalvoi mieltäni. Ohjeiden puuttumisesta ei ketään voi syyttää. Lähes päivittäin sähköposteihimme tupsahti uusia ohjeita eri tahoilta.
Alkoi tiedottamisen aikakausi. Yksikönjohtajana en ole sen koommin muuta tehnytkään kuin selvitellyt, ohjeistanut, järjestänyt, huolehtinut ja yrittänyt saada arkemme säilymään mahdollisimman tasaisena kaikesta ulkoisista haasteista riippumatta ja siten, että aiheutamme mahdollisimman vähän potentiaalisia tartuntariskitilanteita. Organisaatiossa perustimme valmiusryhmän, johon kuului yksikönjohtajat ja johtoryhmän edustajat. Piti huolehtia erilaisten ohjeiden jalkauttaminen yksikköön.
Valmiusryhmä kokoontui aluksi päivittäin, jonka jälkeen kokoukset harventuivat muutamaan kertaan viikossa. Valmiusryhmässä kävimme ja käymme edelleen läpi mahdollisia riskejä/haasteita ja tämän hetken tilannekatsauksia yksiköittäin.
Aluksi jouduimme pohtimaan koronapandemian ennakointia ja asukkaidemme turvaamista siltä. Tämän vuoksi kaikki ylimääräiset kontaktit minimoitiin. Asukkaamme olivat tottuneet viikoittaisiin taide/musiikki ja toiminnallisiin hetkiin, joita ovat ohjanneet myös ryhmäkodin henkilökunnan ulkopuoliset vetäjät. Jouduimme rajaamaan heidän pääsyään hoitokoteihimme. Myös omaisten vierailuja rajattiin ja erilaisten tavaroiden toimittajien pääsy sisälle tiloihin kiellettiin. Omat siivoojamme jaoimme siten, että kukaan ei liiku eri yksiköiden välillä vaan samat siivoojat siivoavat aina samassa yksikössä. Rajasimme myös työntekijöidemme keikkaa muille palveluntuottajille. Parhaamme mukaan rajasimme hoitohenkilökuntamme toimimaan vaan tietyssä ryhmäkodissa.
Valtakunnassa aluksi alkoi osittain hysteria, moni toimeksiantaja alkoi hamstraamaan erilaisia tuotteita. Mekin aloimme pelätä epidemian alkuvaiheessa, ettei esimerkiksi käsidesi riittäisi. Muistan ensimmäisen viikonlopun, jossa valmiustiimin perustamaan WhatsApp-ryhmään alkoi tupsahdella viestejä jäsenten lähialueen tarviketilanteista. Muutamat meistä etsivät tietoa, miten käsidesiä voidaan itse valmistaa ja päivän päätteeksi meillä olikin jo omat raaka-aineet ja ohjeet haalittu kasaan. Tiimityön vahvuus on juuri siinä, että jokainen tuo oman panoksensa tiimiin ja lopputulos on loistava. Olimme kuin pienet muurahaiset keräämässä tarvikkeita, tuotteita ja raaka-aineita pesäämme ja kuinka ollakaan: käsidesin valmistukseen tarvittavat tavarat saatiin hamstrattua yhden viikonlopun aikana.
Seuraavaksi alkoi suojavarusteiden varastotilanteen selvittely, ja ensimmäisenä selvittelyn kohteena olivat hengityssuojaimet. Niiden toimittamiseen liittyvät haasteet, saatavuus ja hankintahinnat keskusteluttivat meitä kovasti. Suojavarusteita on tilattu Kiinasta, tukkureilta ja jopa kotimaiselta ompelualan yrittäjältä. Hän teki meille kangassuojaimet. Noihin suojaimiin vaihdetaan suodatinkangas.
Henkilökunnan töissä jaksaminen on ollut mietinnässä jatkuvasti. Monessa yksikössä on venytty työpäivien pituudessa. Olemme saaneet sponsorituotteena käsirasvat kaikille hoitajillemme. Lisäksi keittiö lähettää joka vuoroon hieman enemmän ruokaa, jotta työntekijät saavat tarvittaessa ruokaa talon puolesta, työvuoron venymisen tueksi. Lisäksi keittiö toimittaa yksiköihin hedelmäkorit ja vähän kahvipullaa. Poikkeusoloissa monen mieli on koetuksella ja työminän lisänä haasteita voi olla myös kotirintamalla. Moni hoitaja on oman työnsä ohella ohjannut lapsiaan etäkoulussa, selvittänyt koululäksyjä, huolehtinut iäkkäitä vanhempiaan etänä. Poikkeusoloissa on mahdollisuus myös työnohjaukseen ja henkisen hyvinvoinnin kuorman lievittämiseen.
Omaisia on yritetty pitää ajan tasalla ja viestiä tasaisesti ryhmäkotien kuulumista. Ryhmäkodeissa arki on sujunut rauhallisesti ja hoitajista on hoitotyön lisäksi muovautunut musiikki- ja jumpparyhmän vetäjiä ja erilaisia virikkeitä suunnitteleviksi yleisihmisiksi. Heiltä vaaditaan tässä ajassa nyt paljon. Emme ole unohtaneet tiedottamista ja sosiaalisessa mediassa olemme tasaisesti kertoneet kuulumisistamme.
Suojautuminen on edelleen ajankohtaista ja huoli suojavarusteiden riittävyydestä on ollut yleisessäkin keskustelussa. Valmiusryhmällämme on tarkat excelit ja ennusteet kuinka hankitut tavarat saadaan riittämään ja missä tilanteessa on tavaroita hankittava mahdollisesti lisää ja mistä.
Henkilökunnan testaaminen ja testien luotettavuus on puhututtanut meitä koko pandemian ajan. On havaittu ristiriitaisia käytänteitä siitä, milloin työntekijä saa lääkärin määräyksen päästäkseen testeihin. Vaikka ohjeissa asiat on esitetty selkeästi, ei kaikki menekään aina kuten ohjeessa on mainittu. Tämä aiheuttaa hämmennystä työntekijöissä ja näissä tilanteissa työnantajalta vaaditaan selkeitä sisäisiä ohjeita ja linjauksia, joita me Päiväkummussa olemme mielestäni hyvin osanneet tehdä. Olemme tarvittaessa ohjanneet työntekijöitä testiin yhteistyökumppanillemme, joka testaa myös oireetonta sote-henkilöstöä.
Vaikka moni asia on maaliskuun alun jälkeen muuttunut, on aika opettanutkin paljon. Normaali arki jatkuu niiltä osin kuin se on mahdollista, mutta muuten aika on yhdistänyt perheitä. Ikäihmisillemme tulee kukka-asetelmia, heille järjestetään videopuheluita ja omaisia tiedotetaan asioista. Aika on opettanut sen, että yhteistyössä on voimaa, yhdessä olemme enemmän ja yhdessä me tästä selviämme. Moni venyminen ja joustaminen auttaa yhteisen hyvän ja turvallisuuden rakentamisessa. Olemme näissä talkoissa kaikki samassa veneessä.
Teksti: Mari Seppänen
Mari toimii Vuosaaren yksikönjohtaja ja Hoitokoti Päiväkummun laatupäällikkönä.
Marille elämäniloa tuovat muun muassa luonto, liikkuminen, hyvät ihmissuhteet, oma koira ja hymy.
